Ruotsalaisen taidemaalari Louis Sparren (1863–1964) Suomi-innostus alkoi Pariisin taideopiskelijapiireissä ystävyydestä taiteilija Axel Gallénin kanssa ja taiteilijoiden erämaaretkestä Keski-Suomeen kesällä 1889. Seuraavana kesänä Sparre maalasi ensin Ruovedellä, mutta matkusti sieltä Kuhmoniemen Lapinsalmeen, missä Axel ja Mary Gallén viettivät kuherruskuukautta. Lapinsalmesta taiteilijat tekivät kaksi retkeä rajan taakse Kiitehenjärvelle. Sparre palasi Venäjän Karjalaan vuonna 1892 toisen Pariisin kollegansa kuvanveistäjä Emil Wikströmin kanssa. Kolmas Sparren matkakumppani oli hänen vaimonsa taiteilija ja taideteollisuuskoulun opettaja Eva Mannerheim-Sparre (1870–1958).  Parin häämatka kesällä 1893 ja ”Talvileiri” helmikuusta 1894 alkaen suuntautuivat Kajaaniin, Sotkamoon ja Venäjän Karjalaan. Kajaanissa pariskunta asui muun muassa Pyörteen tilalla ja Sotkamossa vietettiin kevättalvea Härkölän talossa.

Louis Sparren merkittävimmät karelianistisen kauden öljymaalaukset syntyivät Kajaanissa ja Sotkamossa. Ämmäkoski (tekstin 36 yhteydessä näyttelyssä) ja Tervahaudan sytyttäminen teoksissa ilmenee Kajaanin ja sen lähiympäristön luontosidonnainen elämä. Kotiin palaavaa kirkkoväkeä ja Jouluyö kuvaavat sotkamolaisia ihmistyyppejä.

Louis Sparre lahjoitti 1930-luvulla Kalevalan riemuvuoden ja nimismies Claudeliinin myötävaikutuksella Kainuun Museolle Venäjän Karjalassa ja Kainuussa tekemiään piirroksia, maalauksia ja grafiikkaa sekä teettämiään esineitä yhteensä noin 70 kappaletta. Esinekokoelma sisältää hamppupaidan, kirjoneulelapasia ja -sukat, neulakinnassukat, päähineitä, pari esiliinaa, kudottua nauhaa ja kirjailtuja koristeosia.