Ahmala
Ahmalan paikalla on ollut 1800-luvun puolivälissä Ahmalan tilaan kuulunut Paason torppa, josta Myllyrannan ruukin omistaja Viktor Åkerblom laajensi Myllyrannan ruukin asuinrakennuksen ja kauppakartanon. Uutta asuinpaikkaa alettiin kutsua Ahmalaksi. Paikka siirtyi Uleå-yhtiön omistukseen, joka alkoi suunnitella vuonna 1919 lähellä olevaan Niskakoskeen voimalaitosta. Tässä yhteydessä tulevan henkilökunnan asuinrakennukseksi tehtiin komea kaksikerroksinen rakennus, jonka rakentamisessa hyödynnettiin Myllyrannan ruukin hirsiä. Yhtiö joutui luopumaan voimalaitoksen rakentamisesta ja se vuokrasi päärakennuksen Suomen Matkailijayhdistykselle hotelliksi. Hotelli oli suosittu koskenlaskijoiden ja lohenkalastajien keskuudessa. Rakennus tuhoutui talvisodan pommituksissa.

Ahmalassa on jäljellä rakennuksia, jotka muistuttavat ruukin ja hotellin vaiheista: Ahmalan asuinrakennus on 1800-luvulta ja kookas varastomakasiini 1800-luvun alkupuolelta. Hotellirakennuksen jäljelle jääneet kellarit ovat vuodelta 1919. Uudempia rakennuksia ovat 1940-luvulta olevat kivinen tallirakennus ja sauna.

Haataja-Mankisen asuinrakennus, Neittävä
Jo 1640-luvulla perustetun tilan alkuperäinen nimi oli Koukkarila. Vuodesta 1845 eli isonjaon jälkeen siitä tuli Haataja. Nykyisin nimenä on Haataja-Mankinen. Asuinrakennusta on siirretty sijansa verran vuonna 1918 nykyiselle korkealle kivijalalle. Asuinrakennuksen erityispiirre on juuri korkealle kivijalalle tehty kellarikerros ja siellä olevat asuinhuoneet. Muutokset on toteuttanut talonpoika, Eenokki Mankinen ja vaikutteet lienevät kulkeutuneen Mankisen Amerikassa viettämältä ajalta. Rakennuksen harjan korkuinen kuisti on tehty myöhemmin vuonna 1937. Rakennus on ollut varsinainen monitoimitalo. Siinä on toiminut ennen sotaa osuuskassa ja sotien jälkeen posti ja puhelinkeskus.

Hovilan-Yrjölän tuulimylly, Manamansalo
Hovilan-Yrjölän tuulimylly on Manamansalon tuulimyllyistä ainoita ajan hampaassa säästyneitä ja samalla ainoa kunnostettu tuulimylly. Mylly on tyypiltään jalka- eli varvasmylly, jossa myllyaitta seisoo ja kääntyy tarvittaessa tuulen mukana kartiomaisen ristikkojalan varassa. Hirsirakenteinen mylly kuuluu kookkaampaan välilattialliseen myllyperheeseen eli ylemmässä kerroksessa on voimansiirtolaitteet, alemmassa kerroksessa jauhotorvi. Tuulimyllyyn kuuluu siipipari. Mylly on ollut pellon takana olevien Hovilan ja Yrjölän talojen yhteiskäytössä.

Kankarin koulu
Kaksikerroksinen koulurakennus on vuodelta 1936. Rakennuspiirustuksina on ollut kouluhallituksen mallipiirustukset ja suunnittelijana arkkitehti Toivo Salervo. Rakennuksessa on 1920-luvun klassismin leima, kuten julkisivua jäsentävät pilasterit, peiterimoitus ja vaalea väritys. Rakennuksen kaksi kuistia seisovat arvokkaasti sorvattujen pilastereiden varassa. Ulkolaudoitus on vuodelta 1948. Koulu on peruskorjattu vuonna 1990. Pihapiiriin kuuluu koulun lisäksi myös sauna ja vuonna 1947 rakennettu piharakennus. Koulurakennus on ulkoarkkitehtuuriltaan hyvin säilynyt ja maisemassaan vaikuttava ennen sotaa rakennettu koulu. Vuonna 1997 lakkautettu koulu on kyläläisten omistuksessa.

Keisarin tie

Lamminaho

Manamansalon muistomerkkikirkko
Kaivannonsalmeen rajautuvalla männikkökankaalla on sijainnut Oulujärven seurakunnan ensimmäinen kirkko vuosina 1559-1581. Se tuhoutui keskikesällä vainolaisten hyökkäyksessä. Kirkko ryöstettiin ja poltettiin ja muun muassa kirkonkello vietiin saaliina Venäjälle. Kirkonkello on myöhemmin löytynyt Solovetskin saarelta. Kirkon paikalle on rakennettu vuonna 1959 arkkitehti Eero Huotarin ja Tuomas Väyrysen suunnittelema ulkokirkko.

Nahkasalmi-Tuomaalan pihapiiri
Nahkasalmi on vuonna 1814 perustettu entinen kruunumetsätorppa. Itsenäinen tila siitä muodostui vuonna 1936 ja samalla se jaettiin Nahkasalmeksi ja Tuomaalaksi. Maan jaon lisäksi myös rakennukset jaettiin, esimerkiksi navetta jaettiin kahteen osaan. Nahkasalmi on monella tavalla mielenkiintoinen osa pitäjän historiaa. Kruununmetsätorpan ensimmäinen isäntä on ollut ruukin hamariseppä ja hyvien kulkureittien varrella ollut Nahkasalmi oli tervansoutajien levähdys- ja taukopaikka. Salo-laivasta ja Oulujärven laivaliikenteestä muistuttaa laivan entinen kello Nahkasalmen päärakennuksen vellikellona. Nahkasalmen-Tuomaalan tiivis pihapiiri edustaa jo rakennuksiltaan arvokasta talonpoikaista rakennus- perintöä. Toisaalta kahden pihapiirin muodostama jaettu tilakokonaisuus on harvinainen muisto alueelle yleisestä käytännöstä.

Oulujoen voimalaitokset

Painuan uittokanava

Saharannan huvila
Saharannan huvila on sahanjohtajan eli Saharannassa toimineen Toppila Oy:n Vaalan sahan entinen asuinrakennus. Se on arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema 1950-luvun vaihteessa. Huvila edustaa samaa maisemaan herkällä tavalla soveltuvaa arkkitehtuuria kuin Ervin suunnittelemat voimalaitosalueiden rakennukset Oulu- ja Emäjokivarressa.

Salmela-Salmenkorva, Oterma
Salmela ja Salmenkorva muodostavat yhdessä maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti edustavan kokonaisuuden. Kaksi päärakennusta ja nyt jo raunioitunut kivinavetta muodostavat tiiviin umpipihan. Pihapiirin rakennuksien lisäksi tilakokonaisuuteen kuuluu lukuisia talousrakennuksia, mm. rantaan johtavan polun varteen rivistöksi sijoittuneet Salmenkorvan aitat. Pihapiirien läheisyydessä sijaitsee vanha lappalaisten pyyntipaikka, Lapinsalmen lapinpato, joka on I-luokkaan kuuluva muinaisjäännös.

Säräisniemen kirkko ja tapuli
Kirkko on alunperin rakennettu vuosina 1779-81. Kirkon rakentaja on Jaakko Suonperä. Alkuperäisessä muodossaan se oli ulkonurkistaan veistetty ristikirkko. Vuonna 1898 lääninarkkitehti J. Basilierin suunnittelemissa korjauksissa kirkon ristisakaroita jatkettiin matalammilla lisäosilla. Korjauksissa poistettiin samalla kattoratsastajat ja Suonperän kansanomainen tyyli sai uusgoottilaisen leiman, joka ilmenee erityisesti ikkunoiden ja ulko-ovien kaarissa ja kattopäätyjen muotoilussa. Pilastereiden koristeaiheet ovat klassiset. Alun perin kirkko ja tapuli ovat olleet pystylaudoitettuja, punamultamaalilla maalattuja paanukattoisia rakennuksia. Kaksinivelinen kellotapuli on vuodelta 1793. Sen suunnittelija on rakennusmestari Jaakko Rijf. Tapuli on uusittu perusteellisesti kirkonkorjauksessa vuonna 1898.

Kirkkoon on tehty kunnostustöitä vuonna 1909 ja 1959-60. Kirkko ja tapuli sijaitsevat kylätien varressa keskellä entistä Säräisniemen kirkonkylää. Kuntakeskus siirtyi Vaalaan vuonna 1954. Rakennukset sijaitsevat suojaisan kuusikon keskellä. Ympärillä on Säräisniemen vanhin hautausmaa. Uudempi hautausmaa perustettiin kauemmaksi kirkosta vuonna 1890.

Säräisniemen vanhainkoti
Alilan tilan maille rakennettu Säräisniemen vanhainkoti on järjestyksessään toinen. Aiempi päärakennus oli vuodelta 1919, nykyinen on vuosilta 1953-55. Vanhainkodin ensimmäisen vaiheen päärakennus osoittautui riittämättömäksi - uutta päärakennusta on suunniteltu jo 1930-luvulla. Kunnan taloudelliset vaikeudet siirsivät rakentamishankkeen 1950-luvun alkuun. Vanha päärakennus ja navetta on purettu tarpeettomina 1980-luvulla. Kunnalliskotitoiminnan loputtua 1990-luvulla rakennukset siirtyivät yritys- ja matkailukäyttöön. Vanhainkoti on vanhan kunnantalon tavoin muisto kylän vaiheesta kuntakeskuksena. Vanhainkodin alue muodostaa laajemman yhtenäisen Säräisniemen kyläkuvaan kuuluvan miljöön.

Säräisniemen vanha kunnantalo
Vanha kunnantalo Toivola on rakennettu 1900-luvun alussa. Rakennus hankittiin kunnan käyttöön vuonna 1933. Talossa on kunnanhallinnon lisäksi ollut kirjasto, asutuskassa ja myöhemmin myös tekstiilikauppa. Vanha kunnantalo sijaitsee kylän sydämessä, teiden risteyksessä, jossa kunnantalon lisäksi on jäljellä kaksi kyläkauppaa ja muistot 1990-luvulla puretusta nimismiehentalosta.

Vaalan kunnantalo
Kunnantalo rakennettiin kuntakeskuksen siirryttyä Säräisniemestä Vaalaan vuonna 1954. Vaala on osa laajaa Niskankylää ja nimen se on saanut Vaala-nimisen talon mukaan. Kunnantalon vanhimman osan on suunnitellut arkkitehti Eino Pitkänen. Rakennusta on laajennettu vuonna 1979 rakentamalla paloasema päälle toinen kerros. Viimeisimmän laajennuksen, joka on vuodelta 1996, on suunnitellut rakennusarkkitehti Hannu Pyykkönen. Kun vanha kunnantalo Säräisniemellä kuvaa 1900-luvun alkupuolen pitäjänhallintoa, Vaalan kunnantalo kuvaa hallinnon laajentumista ja 1950-luvun virka-arkkitehtuuria.

Vaalan rautatieasema

Veneheiton rukoushuone
Kylätien vieressä loivassa kaarteessa sijaitseva Veneheiton kyläkirkko on vuodelta 1934. Rakennukseen kuuluu kirkkosali, sakasti ja keittiö. Kirkon erityispiirteenä ovat kirkkosalin uusgotiikan aiheet ja asuinhuoneiden jugendhenkiset ikkunat. Kirkkosalin interiööri on hyvin säilynyt.

Ylisuvannon kyläalue
Ylisuvannoksi kutsutaan Oulujoessa Kurenkosken alta Multilahdesta alkavaa ja luonnontilaista kosketonta jaksoa. Alue ulottuu Vaalan ja Utajärven kuntien rajalle ja kuuluu Niskan kylään. Vanhimmat tilat ovat 1600-luvulta. Tilojen pihapiirit sijaitsevat pitkälti alkuperäisillä paikoillaan. Rakennuskanta on kerroksellista, mikä kuvaa elinoloissa tapahtuneita muutoksia. Pihapiirissä on yleensä vanha 1800-luvun päärakennus ja aittoja sekä mahdollisesti riihi - nekin 1800-luvulta tai 1900-luvun alusta. Uudempaa rakennuskantaa edustavat uusi päärakennus ja kookas navetta tai muu uudehko kookas talousrakennus.

Rakennukset sijaitsevat yleensä joen törmällä, maisemallisesti hienolla paikalla. Joen rantaviiva on voimalaitosten rakentamisen jälkeen paikoitellen muuttunut. Dramaattisin muutos maisemassa vuosisatojen aikana onkin ollut joen valjastaminen voimatalouden käyttöön. Pihapiirien ja viljellyn maiseman ero on selkeä. Pihapiirejä ympäröivät vielä käytössä olevat ja hoidetut pellot. Peltojen ja metsäsaarekkeiden erot ovat myös selkeitä. Alueen arvokkaimpia pihapiirejä ovat Lohela, Aho, Polvi, Kulma, Nurro, Koukkari, Kukko-oja, Partala, Lusila, Askolanniemi.


Lähde:
Päivi Tervonen. Kainuun maakunnallisesti arvokkaat rakennushistorialliset kohteet. Kainuun Museo 2006.

Kirjalllisuutta:
Pirjo Siipola: Vaalan kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 205. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani 2003.